Veera, FIN* Narinder Arwen

Veera (s. 26.11.2005) on ruskea burmatyttö, joka tuli meille helmikuun lopulla 2006 tänne Perniöön. Veeran kasvattaja on Sanna-Riikka Tiisanoja Turusta (FIN* Narinder) ja Veeran kanssa samassa pentueessa oli kaksi veljeä ja sisko. Veera on ottanut paikkansa perheemme täysivaltaisena jäsenenä ja onkin monesti keskipisteenä arkemme keskellä.                                                        

Hän on oikea vauhtimimmi. Välillä ei tahdo omakotitalomme neliöt riittää, kun innostutaan juoksemaan. Veera rakastaa piilosilla olo- ja takaa-ajo leikkejä. Hän on myös erittäin osallistuva kaikkeen tekemiseen. Aamulehden hakemisesta  (Juhan sylissä), illalla takan sytyttämiseen. Veeralla on selkeästi kaksi lempilelua, kas kummaa sattuvat molemmat olemaan hiiriä. Toinen on kasvattajalta mukaan saatu harmaa, enemmän hiirtä muistuttava kangashiiri. Toinen melkein Veeran kokoinen, jolla on mekko ja myssy. On todella hauska katsoa, kuinka sitä raahataan mukana ja sen kanssa otetaan kunnon matseja. (pitäähän tytöllä kunnon vastus olla).

Tähän sopisi tuttu mainoslause hieman muunneltuna. "Mitä meillä oli ennen Veeraa". Veera oli jo pienenä oman tiensä kulkija. Jo Veeran  kasvattaja Tiisanojan Sanna  oli sitä mieltä , että Veera kulkee omia polkujaan. Narinderin sivuilta löytyy lisää kuvia Veerasta (Arwenista) ja sisaruksista.

Kuva: Veera on ollut oman tiensä kulkija   pienestä pitäen

Sanotaan, että Burma on koiramainen kissa. Sen huomaa myös tytöstämme. Hän tietää tarkkaan, mitkä asiat ovat kiellettyjä. Välillä kokeillaan, josko niistä olisi tullut sallittuja, mutta lyhyet komennot, pois ja tänne, saavat hänet tottelemaan. Ja taas menee tovi, ennen kuin yritetään uudestaan.

Veera on myös omatoiminen. Sen huomasimme jo lomareissulla. Olimme matkailuvaunulla kiertelemässä Suomea. Jätimme hänet illalla yksin vaunuun, kun menimme uimaan. Oli tytölle tullut nälkä ja niinpä hän oli hakenut, omasta laukustansa ruokapurkin ja tehnyt siihen hampaillaan reikiä. Otin purkin pois antaakseni siitä kuppiin, niin hän palasi kassillensa ja seuraavaksi tultiin raksupussi hampaissa. Myös kotona on pari kertaa käynyt niin, että on hakenut sieltä laatikosta, missä ruokia säilytän purkin. Oli pakko keksiä lukkosysteemi laatikkoon, muuten niitä järsittyjä purkkeja löytyisi tämän tästä jostain. Sitä en ole koskaan huomannut miten hän sen vedettävän laatikon aukaisee.  

Vuoden 2006 aikana kävimme näyttelyissä ja niissä se pärjäsi hyvin. Veera on valmistunut Championiksi. Siltä puuttuu ainoastaan yksi ulkomaan serti, niin se valmistuisi International Championiksi, mutta en ole sen kanssa lähtenyt Suomen rajojen ulkopuolelle, kun tyttö on aika ärhäkkä, eikä tykkää koko touhusta.

Lisää Veerasta alasivuilla.